Mikä on sikarin vahvuuden, täyteläisyyden ja maun todellinen ero?
Nämä ovat kolme erillistä akselia, ei yhtä liukuvaa asteikkoa. Vahvuus on nikotiinikuorma, joka tuntuu fyysisesti, ei maistu. Täyteläisyys on savun paino ja rakenne suulaella, eikä sillä ole yhteyttä nikotiiniin. Maku on se, miltä sikari oikeasti maistuu: kahvi, setri, pippuri, nahka. Sikari voi olla maukas ja mieto, tai vahva ja lähes mauton.
Mitä "vahvuus" oikeastaan mittaa?
Vahvuus on nikotiiniakseli. Se tuntuu fyysisesti, ei maistu: kevyt pää, lämmön aalto, levoton vatsa jos polttaa tyhjään mahaan. Lehden sijainti kasvissa vaikuttaa tähän eniten. Alempana varressa kasvavat lehdet (seco) saavat vähemmän aurinkoa ja kypsyvät mietoiksi; latvan lähellä kasvavat lehdet (ligero) ovat paksumpia ja tiheämpiä, imevät enemmän aurinkoa ja sisältävät eniten nikotiinia. Täyteseos, jossa on paljon ligeroa, on vahvempi riippumatta siitä, miltä kuori näyttää tai mitä maistelumuistiinpanot sanovat.
Fermentoinnin kesto ja lehden paksuus vievät vahvuutta samaan suuntaan entisestään. Pidempi, kuumempi fermentointi ja tiheämpi lehti pyrkivät molemmat tiivistämään nikotiinia, minkä takia vahvuus ja täyteläisyys usein nousevat yhdessä — niillä on sama syy, vaikka ne eivät ole sama mittari. Mieto, keskivahva ja vahva ovat karkeita vyöhykkeitä tällä akselilla, ja ne kuvaavat sitä, miltä sikari saa olosi tuntumaan, ei sitä, miten hyvältä se maistuu.
Mitä "täyteläisyys" oikeastaan mittaa?
Täyteläisyys on rakennetta ja painoa, ei nikotiinia eikä makua. Se on ero savun välillä, joka tuntuu ohuelta ja ilmavalta kielellä, ja savun välillä, joka tuntuu paksulta, lähes pureskeltavalta ja peittää suulaen ennen kuin yhtäkään makuvivahdetta on edes ehtinyt rekisteröidä. Sikari voi olla täyteläinen lähes ilman nikotiinipotkua, ja ohuttäyteläinen sikari voi silti iskeä kovaa — kaksi akselia liikkuvat toisistaan riippumatta, vaikka seoksen tekijät usein tarkoituksella vievät niitä samaan suuntaan.
Rakenne vaikuttaa täyteläisyyteen enemmän kuin useimmat polttajat luulevat. Tiukemmin kierretty sikari, jossa on tiheämpi täyte ja paksumpi sidoslehti, tuntuu yleensä suussa raskaammalta kuin löyhemmin pakattu sikari samalla tupakalla, ja myös renkaan halkaisijalla on aito merkitys — leveämpi sikari antaa savulle enemmän tilaa jäähtyä ja laajeta ennen kuin se saavuttaa polttajan, mikä muuttaa sitä, miten tuo paino koetaan. Tätä mekanismia käsitellään tarkemmin artikkelissa muuttaako renkaan koko sikarin makua.
Mitä "maku" oikeastaan tarkoittaa?
Maku on ainoa näistä kolmesta, joka vastaa kysymykseen "miltä se maistuu". Kaikki muu — vahvuus, täyteläisyys, palaminen, veto — on järjestelmä, jonka kyydissä maku kulkee. Sikarin maku syntyy seoksen tietyistä tupakoista ja siitä, miten ne on kasvatettu, fermentoitu ja kypsytetty, ja sitä kuvataan yleensä samaan tapaan kuin viiniä tai kahvia: nimetyillä vivahteilla kuten setri, nahka, kaakao, heinä, musta pippuri, kuivattu hedelmä.
Koska makusanasto on niin henkilökohtaista, useimmat vakavasti otettavat maistelujärjestelmät ryhmittelevät maut perheisiin sen sijaan, että jättäisivät ne irrallisten adjektiivien vapaaksi riistaksi. Paradigmin oma makupyörä esimerkiksi jakaa kaiken kuuteen ylätason kategoriaan — Kahvi, Pähkinäinen, Makea, Puu & Kasvis, Luonnollinen sekä Yrtti & Mauste — jolloin "nahka" ja "setri" päätyvät samaan koriin irrallisten sanojen sijaan. Kategoriat itse käydään läpi artikkelissa miten sikarin maut luokitellaan. Käytettiinpä mitä järjestelmää tahansa, pointti on sama: maku on kuvaus mausta, eikä se itsessään kerro mitään vahvuudesta tai täyteläisyydestä.
Voiko sikari olla vahva mutta maistua mietolta, tai maukas mutta heikko?
Kyllä, ja tästä useimmat sekaannukset alkavat, koska käytännössä kolme akselia korreloivat keskenään olematta kuitenkaan identtisiä. Ligero-painotteinen, pitkään fermentoitu täyte maasta, joka tunnetaan tiheästä, auringossa kasvatetusta tupakastaan, voi tuottaa vakavaa nikotiinivahvuutta, mutta maistua lähinnä pippurilta ja palaneelta — vahva, muttei erityisen monimutkainen makuakselilla. Varjossa kasvatettu kuori mietommalla täytteellä voi mennä toiseen suuntaan: vähän nikotiinia, kevyt täyteläisyys, mutta laaja ja kerroksellinen maku, joka kulkee makean, pähkinäisen ja yrttisen vivahteen läpi savun aikana.
Tässä samat kolme akselia rinnakkain:
| Akseli | Mitä se mittaa | Mistä se johtuu | Miten sen huomaa |
|---|---|---|---|
| Vahvuus | Nikotiinikuorma | Lehden sijainti kasvissa, fermentoinnin kesto, lehden tiheys | Fyysinen vaikutus — pää, vatsa, energia |
| Täyteläisyys | Savun paino ja rakenne | Kierron tiukkuus, sidoslehden paksuus, renkaan koko, seoksen tiheys | Tuntuu kielellä ja suulaella kevyenä tai raskaana |
| Maku | Varsinainen maku | Tietyt tupakat, terroir, kuivatus ja kypsytys | Nimetyt vivahteet — setri, kaakao, pippuri, heinä |
Mikään näistä kolmesta ei ennusta kahta muuta riittävän luotettavasti, jotta maistamisen voisi ohittaa.
Miksi kuori, täyte ja seos vaikuttavat kuhunkin akseliin eri tavalla?
Kuori on yksi lehti muiden joukossa, mutta se on suoraan huulia vasten ja saa liekin ensimmäisenä, joten se vaikuttaa makuun ja aromiin suhteettoman paljon, vaikka sen osuus vahvuudesta on pieni. Täyte, erityisesti ligeron osuus, on tärkein vipu vahvuudessa, koska siellä nikotiinipitoisuus todella sijaitsee. Täyteläisyys syntyy kaikkien kolmen osan yhdistelmästä — kuori, sidoslehti ja täyte — sekä siitä, miten tiukasti koko sikari on kierretty, minkä takia sitä on vaikeinta ennustaa yksittäisestä ainesosasta. Täydellinen läpikäynti siitä, mitä kuoren väri ja muoto kertovat ja mitä ne eivät kerro, löytyy artikkelista mitä sikarin kuorelta ja muodolta kannattaa odottaa.
Miksi nämä kolme menevät jatkuvasti sekaisin?
Osittain siksi, että suomessakin käytetään samaa sanaa monessa yhteydessä — "täyteläinen" sikari ja "vahva" sikari eivät ole taattu olevan sama sikari, mutta sukulaissanat saavat ne kuulostamaan siltä. Osittain siksi, että taustalla olevat syyt menevät päällekkäin: sama pitkä fermentointi, joka syventää makua, pyrkii myös nostamaan sekä täyteläisyyttä että vahvuutta, joten moni oikea sikari todella liikkuu kaikilla kolmella akselilla yhdessä, mikä opettaa odottamaan niiden liikkuvan aina yhdessä. Niiden ei kuitenkaan tarvitse. Poikkeuksia on riittävästi, jotta vahvuuden, täyteläisyyden ja maun käsitteleminen yhtenä lukuna on helpoin tapa arvioida sikari väärin jo ennen sytyttämistä.
Miten opin oikeasti erottamaan nämä toisistaan?
Maista kolme kysymystä erikseen sen sijaan, että ne sulautuisivat yhdeksi sumeaksi vaikutelmaksi: miltä tämä tuntuu fyysisesti (vahvuus), kuinka raskaana savu lepää kielellä (täyteläisyys), ja miltä se tarkalleen maistuu (maku). Tämän tekeminen muutamalla eri alkuperää ja kuoren sävyä olevalla sikarilla opettaa eron nopeammin kuin siitä lukeminen — käytännön harjoitukset löytyvät artikkelista miten laajennat makuaistiasi.
Vastauksen kirjoittaminen ylös joka kerta on se, mikä oikeasti saa sen jäämään mieleen, koska muisti sulauttaa kolme takaisin yhdeksi epämääräiseksi vaikutelmaksi päivässä tai parissa. Paradigmin maistelupäiväkirja on rakennettu juuri tätä varten: jäsennelty makusanasto, jonka täyttää jokaisen poltetun sikarin jälkeen, jotta ero säilyy savun jälkeenkin sen sijaan, että se romahtaisi takaisin muotoon "se oli vahva" viikon päästä.
Lyhyesti
- Vahvuus on nikotiinia ja fyysinen vaikutus. Täyteläisyys on painoa ja rakennetta suussa. Maku on varsinainen maku. Ne ovat kolme eri mittaria.
- Nämä kolme liikkuvat usein yhdessä, koska niillä on yhteisiä syitä — mutta eivät aina, ja poikkeuksia on riittävästi, jotta niillä on merkitystä.
- Sikari voi olla vahva ja lähes mauton, tai maukas ja mieto.
- Täyte ohjaa vahvuutta, kuori vaikuttaa makuun suhteettoman paljon, ja täyteläisyys syntyy seoksesta ja kierrosta yhdessä.
- Jokaisen akselin arvioiminen erikseen, joka kerta, on se, mikä oikeasti opettaa erottamaan ne toisistaan.